Tuliko takkiin? Vedettiinkö matto yllättäen jalkojesi alta? Saitko haluamattasi korillisen sitruunoita, vaikka olit pyytänyt vain mahdollisuutta tehdä työtä, tulla toimeen ja elää tavallista arkea Ketuttaako kuin pientä eläintä?
Olen viime aikoina huomannut, miten moni kantaa mukanaan pettymystä, huolta ja sellaista surua, joka ei näy päällepäin. Huolellisesti tehdyt suunnitelmat särkyvät. Työt päättyvät, ihmissuhde satuttaa tai pitkään valmisteltu projekti kaatuu jo alkumetreille. Jokin, johon on antanut aikaansa, osaamistaan ja sydäntään, katoaa yht`äkkiä ihmisenulottuvilta.
Jäljelle jää kysymys: Mitä minä nyt teen?
Tuossa hetkessä kehotus tehdä sitruunoista limonadia ja nauttia lasillinen hymyssä suin – kuten paljon lainattu sitaatti kehottaa – voi tuntua melkein kohtuuttomalta. Kun pettymys on tuore, siitä ei välttämättä jaksa eikä kykene jalostamaan yhtään mitään!
Kun pettymys puraisee, pysähdy hetkeksi!
Istu alas, hakkaa tyynyä, itke, soita jollekulle ja kerro mitä mitä tapahtui, tai ainakin sanoita itsellesi ääneen se, kuinka paljon pettymys sapettaa ja ehkä pelottaa.
Pettymysten keskellä ihminen tarvitsee toisen ihmisen. Hänet joka jaksaa siinä hetkessä kuunnella ja olla läsnä. Jonkun, jonka seurassa voi olla kaikkine karvoineen ja puolineen oma itsensä.
Vaihtoehtoja on aina vaikkei niitä vielä näy
Itsellänikin on ollut erittäin haastava vuosi. Olen joutunut pohtimaan suuntaani ja sietämään sitä ristiriitaa, että vaikka kuinka tekee parhaansa, elämä vastaa toisin kuin toivoi.
Huomaan kuitenkin palaavani yhteen minulle toivoa tuovaan ajatukseen:
Vaihtoehtoja on aina vaikkeiniitä vielä näy.
Joskus tuo ajatus kuuluu niin hiljaa, että sen hädin tuskin erottaa kaiken huolen alta. Silti huomaan kuuntelevani ja uskovani sitä.
Toivo ehkä konkreettisesti onkin jotain juuri tällaista. Pieni mahdollisuus, joka jättää mielessä jotain avoimeksi. Ajatus vain siitä, että oma näkymä on tässä hetkessä kapea ja jotakin hyvää voi vielä tulla näkyviin.
Onneksi nyt tänään ei tavite kaikkea uutta osata kuvitella.
Uusi elämän tarkoitus voi löytyä läheltä
Kun elämästä katoaa jotakin tärkeää, myös oma paikka voi tuntua epäselvältä. Mihin minua tarvitaan? Mihin annan osaamiseni? Minkä vuoksi nousen aamulla?
Logoterapian kehittäjä, psykiatri Viktor Franklin kirja ”Ihmisyyden rajalla” on koskettavaa luettavaa juuri tarkoituksen ja toivon näkökulmasta. Se kutsuu ihmistä väkevästi pohtimaan, mikä tekee elämästä merkityksellistä myös vaikeissa olosuhteissa. Kerrottakoon että Frankl kehitti logoterapian selviydyttyään hengissä useilta keskitysleireiltä ja löysi tahdon tarkoitukseen.
Uutta tarkoitusta elämään voi löytyä läheisistä, toisen auttamisesta, uuden oppimisesta tai työstä, jossa saa käyttää laaja-alaisesti osaamistaan. Vaikeimpina päivinä huomisen kiinnekohta voi olla hyvin arkinen: sovittu puhelu, koiran aamulenkki tai tärkeä ihminen, jonka kanssa juo kahvit.
Oma arvo säilyy myös silloin, kun työ, suunnitelmat tai jaksaminen horjuvat. Silloinkin, kun päivän tärkein tehtävä on vain syödä jotakin ja levätä.
Uutta suuntaa saa etsiä haparoiden
Olen ollut kymmeniä kertoja coaching-prosesseissa näiden kysymysten äärellä coachattavan kanssa. Olemme etsineet voimavaroja vaikeiden ja haastavien aikojen tueksi, tutkineet toiveita ja tunnustelleet, mikä voisi olla seuraava mahdollinen pieni askel.
Olen huomannut omassa elämässäni, miten haastava uutta suuntaa voi olla toisinaan löytää.
Välillä eteenpäin vie yksi keskustelu, toisinaan tehokas kysymys, jota laittaa ajattelemaa uudella tavalla. Joskus tarvitaan lepoa ja taukoa kaikesta touhottamisesta, toisinaan esimerkiksi tanssia, liikettä.
Kaikkea ei tarvitse jatkaa entiseen tapaan. Tavoitteesta, toimintatavasta tai kohtuuttomaksi kasvaneesta vaatimuksesta saa hellittää. Saa sanoa, että tähän tarvitsen apua. Saa myös surra sitä tulevaisuutta, jonka oli jo ehtinyt mielessään rakentaa.
Vähitellen voi syntyä tilaa kysyä: mitä toivoisin elämääni nyt, kaiken tämän jälkeen?
Vastausta saa etsiä rauhassa.
Sinulle joka olet juuri nyt vaikeassa kohdassa
Toivon, että saisit olla hetken sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa ei tarvitse jaksaa enempää kuin jaksat.
Toivon että voit kertoa tälle henkilölle, tarvitsetko kuuntelijaa, käytännön apua vai vain seuraa tavalliseen arkeen. Joskus toinen voi auttaa soittamaan yhden puhelun tai selvittämään asian, joka yksin tuntuu ylivoimaiselta.
Ja jos sinulla on tänään on tilaa pienelle pohdinnalle, voit kysyä itseltäsi:
– Kenen seurassa minun on helppo hengittää?
– Mikä on auttanut minua aiemmin vaikean kohdan yli?
– Mitä tarvitsisin juuri tänään, jotta tuntisin oloni turvallisemmaksi?
Sinä, joka nyt kamppailet: saat olla väsynyt, pettynyt ja vihainen. Saat tarvita muita.
Tämä päivä ei vielä kerro kaikkea siitä, mitä elämässäsi voi olla edessä. Vielä voi löytyä ihminen, mahdollisuus tai suunta, jota et tästä kohdasta käsin näe. Siihen ajatukseen saat nojata hetken. Tänään saat antaa myös jonkun toisen kannatella.
Coaching voi myös kannatella haasteiden keskellä
Ota yhteyttä, jos sinua kutsuu toiselle ihminen vaikeasta asiasta puhuminen, haastavan asian herättämien reaktioiden syvempi tutkiminen tai kaipaat tuoreempaa jäsennystä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Coachingissa mikään asia ei ole liian suuri tai pieni käsiteltäväksi.
Coaching ei ole terapiaa eikä kriisiapua, vaan kysyy kykyä sanallistaa tapahtunutta ja mahdollisuutta olla yhteydssä omiin tunteisiin, jotta niitä voidaan työstää ja tutkia turvallisesti.
