Herkkyyden käsitteet tutkimuksessa
Tiedätkö, mitä on erityisherkkyys tieteellisessä tutkimuksessa? Entä, miten ajattelet herkkyyden tai erityisherkkyyden ilmenevän ihmisessä? Oletko jo törmännyt mainioihin kukkametaforakäsitteisiin voikukka-, orkidea- tai tulppaanilapsista? Se kannattaa, sillä ne pätevät yhtä hyvin meihin aikuisiin.
Sain osallistua syvällisesti erityisherkkyyteen perehtyneen tietokirjailija, metsäekologi Janna Satrin luennolle aiheesta ja kirjoitin siitä artikkelin.
Herkkä vai erityisherkkä?
Satri itse kiinnostui erityisherkkyydestä syvemmin päästyään teemaa pitkään tutkineen psykologian tohtori, tutkija Sylvi-Sanni Mannisen (ent. Honkavaara (1914-2009) oppiin aikaanaan. Luennolla Satri keskittyi Mannisen tutkimuslöytöihin sekä tuoreimpiin tieteen kansainvälisiin tutkimuksiin. (Manninen muuten oli ensimmäinen suomalainen psykologiasta väitellyt nainen aikanaan.)
Sanoilla on väliä, sillä se, mitä sanoja herkkyydestä puhuttaessa käytetään merkitsee. Sanat, käsitteet ja termit vaikuttavat siihen, miten aiheeseen suhtaudutaan tieteessä, erilaisissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa, sekä työyhteisöissä.
Amerikkalainen eritysherkkyyttä laajalti ja pitkään tutkinut psykologi, psykoterapeutti, tutkija ja kymmeniä kirjoja aiheesta kirjoittanut Elaine N. Aron käytti tietokirjoissaan käsitettä erityisherkkä ihminen (highly sensitive person, HSP).
Suomalainen psykologian tohtori Sylvi-Sanni Manninen (ent. Honkavaara) kehitti testin, jonka tulosten perusteella ihmiset jaetaan väri- tai muotoihmisiin.
Väri-ihminen reagoi herkästi ympäristöön ja siellä tapahtuviin muutoksiin, joihin jäykempi muotoihminen reagoi vähemmän, kuten ympäristön ärsykkeisiin tai ympäristössä tapahtuviin asioihin.
Herkkyys ympäristölle
Tieteellisiä teorianäkökulmia herkkyydelle yhdistää herkkyys ympäristölle (englanniksi environmental sensitivity). Käsite olisi luontevaa kääntää ympäristöherkkyydeksi ja sitä on syytä tarkentaa, sillä Satrin mukaan: ”Suomen kielessä ympäristöherkkyys yhdistyy sisäilmaherkkyyteen ja muuhun haitalliseen ympäristölle herkistymiseen.”
Elaine N. Aronin tutkimuksissa näkyi lapsuuden vaikutus erityisen herkkiin yksilöihin. Esimerkiksi voimakkaalla introversiolla ja kielteisellä emotionaalisuudella on yhteyttä ongelmalliseen lapsuuteen.
Viisi suurta persoonallisuuspiirrettä
Viidestä suuresta persoonallisuuspiirteestä (ns. Big Five) SPS:llä (sensory processing sensitivity) on tilastollinen yhteys neuroottisuuteen ja aikuisilla myös avoimuuteen uusille kokemuksille.
Big Five persoonallisuuspiirteet ovat avoimuus, tunnollisuus, ekstroversio, sovinnollisuus ja neuroottisuus. Big Five on yksi yleisimmistä, tutkituimmista ja laajimmin hyväksytyistä ihmisen persoonallisuutta kuvaavista malleista psykologiassa.
Herkällä yksilöllä voi olla muuta väestöä enemmän kykyä hyväksyä erilaista ajattelua, ymmärrystä erilaisille tulo- ja lähestymiskulmille, sekä näkökulmille”.
Evolutiiviset teoriat yksilöiden erilaisesta alttiudesta
Ihmisen biologinen herkkyys eri tapahtuma- ja tilanneyhteyksissä vaikuttaa stressireaktiivisuuteen ja genotyyppien erilaiseen ilmentymään erilaisissa ympäristöissä.
Herkkä lapsi sairastaa stressaavassa ympäristössä muita enemmän, tukea antavassa ja vähemmän kuormittavassa ympäristöissä herkät lapset saattavat olla kaikkein terveimpiä.
Se, missä ympäristössä ihminen elää, voi vaikuttaa jopa hormonaalisella tasolla ihmiseen.
Tutkijat Michael Pluess ja Jay Belsky ovat esitelleet käsitteen vantage sensitivity, joka kuvaa erityisen herkkien lasten kykyä hyötyä ympäristöstään ja sieltä saamastaan tuesta.
Japanilaistutkimuksessa (Iimuran ja Kiben 2020) havaittiin, miten erityisen herkät oppilaat kokivat siirtymän lukioon myönteisemmin kuin vähemmän herkät. Tämän saattoi Satrin mukaan selittää hyvä ilmapiiri.
Orkidea-, tulppaani- ja voikukkalapset
Erityisherkkyyden avaaminen kukkametaforien kautta voi auttaa ymmärtämään ihmisten luonnollisia erilaisia taipumuksia, sillä niin kukkia kuin ihmisiä, on monenlaisia eritysherkkiäkin.
Satri kertoi, miten: ”Tieteessä puhutaan voikukka-, orkidea- ja tulppaanilapsista, yhtä hyvin käsitteillä voi kuvata aikuisia ihmisiä”. Voikukkalapsi, kuten oikea voikukkakin elää ja tulee toimeen, missä ympäristössä vain sen mukaan, mitä kulloinkin on tarjolla.
Orkidealapsi vaatii, kuten orkideakin, omat erityiset hoito- ja kukoistusolosuhteet. Se ei kukoista kaikissa olosuhteissa, eikä voi hyvin automaattisesti eri ympäristöissä. Tulppaanilapsi sijoittuu voikukan ja orkidean välimaastoon, kuten tulppaani kasvinakin.
Satrin mukaan:”Ihminen voi kokea olevansa voikukka, vaikka testin mukaan on täysien pisteiden orkidea”.
Todellisuus näyttäytyy tutkimuksellisesti tavallisesti erilaisena kuin esimerkiksi tietokirjoissa tai arkikielessä. Kun on jokin vastakohtapari tai luokittelu, tutkimuksissa se on yleensä laaja aineisto, josta tehdään tutkimuksellisia tulkintoja. On hyvä muistaa, että luokittelu ei määritä yksilöitä tarkasti tietynlaisiksi vaan auttaa ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä.
Lisäksi eri tutkimuskäsitteet ja teoriat, tai mallit eivät sulje toisiaan pois: tutkijat valitsevat ja perustelevat, mitä käsitteitä käyttävät. Herkkyys ympäristölle (environmental sensitivity) on kokoava käsite, joka yleistynyt tutkimuksissa.
Lue lisää
Airaksinen, A., & Satri, J. (2021). Herkkyys ja yksilölliset olemisen kehykset.
Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 22, 63–84. https://doi.org/10.30675/sa.103222
